Mielipide

Vappujuhlinta on perinne, josta pitäisi luopua!


Mitä on vappu? Eikö se ole se alkukevään juhla, jolloin kaljaa kuluu, kansa riehuu ja aamulla autoja löytyy ojista? Miksi vietämme vappua? Alunperinhän se on työväen juhla, ainut päivä vuodessa, jolloin suurin osa työssäkäyvistä saa pitää lomapäivän ja olla ylpeä omaan ammattikuntaansa kuulumisesta. Alkoholi kuuluu kiinteästi suomalaiseen juhlintaan ja pieni ja vähän suurempikin rellestys on varsinkin vappuna aivan itsestään selvää.

Minun kantani vappujuomiseen on erittäin kielteinen. Alkoholin käyttöä vastustavana ensimmäinen suuri syy tähän on suuri lasten ja nuorten joukko. Lapsena he kärsivät vanhempiensa juomisesta. Kuitenkin tämä juhlintatapa siirtyy lopulta helposti heidän omaan elämäänsä, yhä nuorempana ja nuorempana. Ja näin kierre jatkuu.

Kuten kaikki varmasti hyvin tiedämme, rakkaan kotikansamme alkoholin käyttö aiheuttaa paljon kuluja yhteiskunnalle. Tämä yksittäinen päivä näkyy varmasti hyppynä liikenneturma-, pahoinpitely- ja muissa ikävissä tilastoissa.

Suomalaisten alkoholin käyttö on maailman huippua, sekin kertoo jotain... Vappu on muuten hyvä juhla, mutta siihen liittyvä juopottelu on mielestäni aika häpeällistä.

Ehkä tämä suomalaisten pikku "perinne" on ja pysyy, mutta sitä voitaisiin yrittää muuttaa. Pallo on nykyisillä vanhemmilla ja muilla aikuisilla, tulevaisuudessa myös meillä nuorilla. Tähän pätee sanonta: Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Esimerkillä on vaikutusta. Toivottavasti asenteet tulevaisuudessa muuttavat ja vappujuopottelu saadaan kuriin!

Sammon tuho

 Väinämöinen:

Miksi varastaa yritinkään, tavaraa jok' ei minulle kuulu. Osan sammostani merelle menetin, osa rannalle ajautui. Vaikka silti; onni onnettomuudessa, palaset sammon Kalevalan rannalle ajautui. Siitä ompi suuri onni väelle oman kyläni. Peltoin kylvöt kukoistavat. Kadun silti ryöstöreissuani, langetti Louhi vihansa, kironsa katkerimmat. Niitä pelätä saamme. Mutta pyydän apua Isältä, taatolta taivaan, varjele kirolta Pohjan vihollisen. 

Katja ja Heidi

Onko kukaan huomannut, että eräitä kohdellaan kuin koiria?

Minna Canthin novelli Lapsenpiika on realistinen teksti vuodelta 1887, joka on lukukokemuksena silmiä avaava. Se kertoo 13-vuotiaan nuoren ja nöyrän piian, Emmin ankarasta ja vaikeasta elämästä hienossa perheessä. Aika jona hän elää, on 1800-lukua. Muita henkilöitä novellissa ovat perheen toinen, Emmiä parempiosaisempi piika Silja, hienosteleva ja itsekäs äiti, sekä lellikkityttö Lilli, jota Emmi hoitaa.

Novellin maailmassa yhteiskuntaluokkien erot rehottavat ja tämä on jopa erittäin hyväksyttävää. Vastakkain ovat herrasväki ja palvelusväki. Tekstissä ihmiset eivät kyseenalaista asioita vaikka maailma on epäoikeudenmukainen. Se kertoo ironiseen sävyyn siitä, miksi "huonommat" ihmiset ovat huonompia. He uskovat tällä olevan aivan luonnollinen selitys; piiat ovat pahoja, koska he ehtivät pitkänä valveillaoloaikanaan tehdä enemmän syntiä kuin herrasväki. Teksti asettuu halvempiosaisten puolelle ja hyvänä pidetään heidän nöyryyttään, kun taas itsekkyyttä vastustaan. Pidän siinä tärkeänä sitä, että se kertoo asiat totuudenmukaisesti.

Novelli on varmasti ollut huomiota ja keskustelua herättävä ja se antaa paljon monenlaisille lukijoille. Lukukokemukseen vaikuttaa varmasti lukijan elämäntilanne.

Teksti ottaa vahvasti kantaa, sen sanoma on selvä: maailma kaipaa suurta muutosta, mutta sitä ennen ihmisten on huomattava sen ongelmat. Jonkinlainen kuilu ihmisluokkien välillä on kuitenkin ikuinen. 

                                          Mika Waltari:

Sinuhe egyptiläinen, 1945 

 



Sinuhe egyptiläisen kansi. Lähde: Ajatusten painovoima,
Kirja-arvostelu: Sinuhe, Egyptiläinen raakile-sanoja.blogspot.fi/
2011/12... 3.2.2013



Mikä Waltari?

Mika Waltari on suomalainen kirjailija, joka syntyi vuonna 1908 Helsingissä ja kuoli 1979.  Häntä voisi kutsua alallaan jokapaikanhöyläksi, koska häneltä on ilmestynyt lähes jokaista kirjallisuuden lajia, mm. 22 romaania ja 26 näytelmää. Waltari kirjoitti uskonnollisen esikoisteoksensa Jumalaa paossa 17-vuotiaana vuonna 1925.

Egyptiä. Lähde: Hannu Salmi: blogi, Venetsia 3: Egypti ja Pyhän Markuksen kaupunki  hannusalmi.blogspot.fi/2011/10/venetsia-3-egypti-ja-pyhan-markuksen.html  9.2.2013

Sinuhe egyptiläinen teoksena

Sinuhe egyptiläinen on historiallinen romaani joka kuvaa egyptiläisen miehen, Sinuhen elämää n.1390-1335 e.Kr. hänen itsensä kertomana ja kertaamana lapsuudesta kuolemaan. Vaikka kirjailija itse ei koskaan käynyt Egyptissä, kirja on historiallisilta yksityiskohdiltaan hyvin tarkka ja todenmukainen. Suomalaisen egyptologi Rostislav Holthoerin mielestä se on historiallisesti täysin virheetön.  Joidenkin mielestä siinä taas on joitain virheitä. Teos on kaikkien aikojen myydyin suomalainen kirja maailmalla, sitä on käännetty 41 kielelle.


Kuvailua
 
Sinuhe löytyy vastasyntyneenä orpona Niilistä, eikä hänen alkuperäänsä koskaan saada selville. Salaisuus kalvaa Sinuhea läpi hänen elämänsä. Pojan köyhä kasvatti-isä Senmut on lääkäri ja äiti Kipa. Myös Sinuhesta tulee lääkäri, tunnettu ja taitava.

Kirjassa on esillä monenlaisia teemoja. Se kuvaa samalla sekä Sinuhen nousua köyhista ja vaatimattomista oloista kuuluisuuteen ja sieltä taas takaisin, että Egyptin valtaapitävien ja valtarakenteen muuttumista ja vaihtumista ja sen kehittymättömyyttä yhteiskuntana. Kiinteänä osana tarinaa ovat egyptiläisten kaksi jumalaa; Amon ja Aton, sekä niiden palvomiseen liittyvät taistelut.

Kirja kuvaa Sinuhen erilaisia suhteita naisiin; ilkeään Neferneferneferiin, kreetalaiseen tanssijatar Mineaan ja kapakkalaulajatar  Meritiin, jonka kanssa hän saa pojan. Sinuhe elää osan elämästään Aasiassa vanhan palvelijansa Kaptahin kanssa, jonne hän pakeni Neferneferneferin kavallettua hänen omaisuutensa.  Muutenkin hän matkustelee paljon. Jo mainittujen henkilöiden lisäksi tarinaan liittyy kiinteästi Sinuhen ystävä Horemheb, joka kirjan lopussa karkottaa Sinuhen kauas etelään, jossa tämä kirjoittaa muisteluksensa, eli tämän kirjan. Tarina on yleisilmeeltäään melko pessimistinen.
  

Kheopsin pyramideja Egyptissä Lähde: Rantapallo, Näin Egypti vikittelee turisteja levottomuuksien jälkeen  www.rantapallo.fi/matkailu...  9.2.2013

Arvosteluja


 "Hyvä kirja. Herätti ajatuksia ja tunteita ja jätti miettimään. Jos kirjaa jostain voi kritisoida, niin kenties liiallisesta hokemisesta ja toistosta, joka saa sivistyneemmän lukijan tuntemaan olonsa vähän aliarvioiduksi." (raakile-sanoja.blogspot.fi)

"Sinuhe egyptiläisessä on paljon tapahtumia,sotia, myrskyisiä ihmissuhteita, tragedioita ja draamaa.--Waltarin tarina on tajuttoman monipuolinen ja rikas. Tämän kirjan kansien välissä on kokonainen maailma kaikkine yksityiskohtineen, persoonallisuuksineen ja elämänmenoineen. Sinuhe egyptiläinen on kokonaisuutena upea kirja, vaikka en kaikesta tässä pitänytkään." (luettuasaso.blogspot.fi/2012/07...)

Otteita Sinuhe egyptiläisestä

"Silloin en tiennyt vielä, että kuolema väistää ihmistä, joka ikävöi kuolemaa, ja että kuolema tavoittelee vain sellaista, jonka sydän on kiinni elämässä."

"Mutta ennen kuin aloitan kirjani, annan sydämeni valittaa valituksensa, sllä näin valittaa murheesta musta maanpakolaissydämeni: Ken on kerran juonut Niilin vettä, hän kaipaa Niilin luokse takaisin. Hänen janoaan ei tyydytä mikään muu mainen vesi."

( Lähde: Plaza keskustelu, Mika Waltari syntymästä 100 vuotta  keskustelu.plaza.fi/ajassa/kotimaa/1732924/mika-waltarin-syntymästä-100-vuotta Luettu 9.2.2013)

Egypti. Lähde: Aurinko, Sharm el Sheikh-kartat  www.aurinkomatkat.fi/egypti/sharm-el-sheikh/kartat 9.2.2013

Omia ajatuksia

Mielestäni Sinuhe egyptiläinen on Suomen kirjallisuushistorian kannalta varsin merkittävä teos. Se on säilynyt  tunnettuna tarinana halki vuosikymmenien, eikä sen hohto ole vieläkään himmentynyt. Vaikka se on jo vanha teos ja vieläpä kertoo tuhansien vuosien takaisesta elämästä, luulen, että sen käsittelemät yhteiskunnan ongelmat, esim. ikuinen kuilu köyhien ja rikkaiden välillä, on ajankohtainen aihe myös nykypäivänä. Se myös mielestäni erottuu edukseen perinteisen suomalaisen kirjallisuuden joukosta. Saamme olla suomalaisina ylpeitä Sinuhe egyptiläisestä ja Mika Waltarista!

Lähteet:

Mika Waltari-seura, Mika Waltari 1908-1907.  www.mikawaltariseura.fi/mwaltari.html Luettu 3.2.2013

Mika Waltari, Mika Waltari (1908-1979).  waltari.lasipalatsi.fi/mw.html Luettu 3.2.2013
Wikia, Egyptolopedia Sinuhe egyptiläinen  fi.ancientegypt.wikia.com/wiki/Sinuhe_Egyptiläinen Luettu 8.2.2013
Ajatusten painovoima, Kirja-arvostelu: Sinuhe, Egyptiläinen  raakile-sanoja.blogspot.fi Luettu 9.2.2013
Kirjasampo, Sinuhe egyptiläinen  www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_26600 Luettu 9.2.2013
Sanna/Luettua, Sinuhe egyptiläinen/Mika Waltari  luettuataso.blogspot.fi/2012/07/sinuhe-egyptiläinen-mika-waltari.html Luettu 9.2.2013



                                                             Katja Halonen

Mikä pohjoissaame?

Kaikki tietävät, että on olemassa saamen kieli. Mutta saamen  kieliä on enemmän kuin yksi. Kaikki niistä ovat peräisin samasta kantasaamesta. Tiedätkö, mikä on puhutuin niistä?

Saamen kielten esiintyvyys. 5=pohjoissaame. Kartta on todennäköisesti vanhentunut, koska uhanalaisimpien kielten viimeisimmätkin puhujat ovat kuolleet. Siitä näkyy kuitenkin selvästi, että pohjoissaame on levinnyt laajimmalle. Lähde: Wikipedia, Saamelaiskielet. fi.wikipedia.org/wiki/Saamelaiskielet Luettu: 23.1.2013
 

Pohjoissaame (pohjoissaameksi davvisámegiella) on suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Joskus sitä kutsutaan myös tunturisaameksi sijaintinsa vuoksi. Sitä puhutaan pohjoisessa Suomessa, mm. Utsjoella ja Inarissa, Ruotsissa ja Norjassa. Pohjoissaamen puhujia on Suomessa ainakin 2000, yhteensä arviolta 17 000-30 000. Kaikista saamenkielisistä 75% puhuu pohjoissaamea, joten se on siis saamenkielistä levinnein, tunnetuin ja elinvoimaisin. Pohjoissaamen puhujat eivät välttämättä ymmärrä lainkaan jonkin toisen saamen kielen puhujaa.

Jotain samaa kuin suomessakin

 Pohjoissaamen kielessä käytetään samoja latinalaisia aakkosia kuin suomenkielessäkin. Siinä näistä kirjaimista on poistettu q, w, x, y, å, ä ja ö. Aakkosia on yhteensä 29, 6 vokaalia ja 23 konsonanttia. Pohjoissaamessa on persoonapronomineilla hauskasti kolme muotoa eli yksikkö, kaksikko ja monikko.  Kirjaimistoon on lisätty seuraavat kirjaimet:
       

 Lähde: Vieraiden kielten erikoismerkit. www.jltypes.com/kielet.php 23.1.2013

Saamelaialueen
koulutuskeskuksen  logo.
Lähde: Hetan Marianpäivät,
2011 Lyhytfilmit.
www.marianpaivat.fi
/fi/lyhytfilmit 23.1.2013

Tila ja tulevaisuus

Pohjoissaame on virallinen vähemmistökieli Suomen lisäksi myös Ruotsissa ja Norjassa. Yhteinen kirjakieli ja kirjoitustapa ovat olleet käytössä vuodesta 1979 ja puhujien iloksi ilmestyy sanomalehti ja muutakin kirjallisuutta.

Sitä käytetään koulutuksessa, päiväkodista yliopistoon. Joissakin kouluissa Inarissa ja Utsjoella pohjoissaamea käytetään opetuskielenä ja sitä voi käyttää halutessaan ylioppilaskirjoituksissakin. Suomessa järjestetään kerran vuodessa saamen kielen tutkinto jossa mitataan kielen osaamista käytännön tilanteissa. Tutkinnoissa on olemassa perustaso, keskitaso sekä ylin taso ja se on suunnattu aikuisille.

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on Saamelaisparlamentit, jotka vastaavat kielenhuollosta. Suomessa Saamen kielilaki antaa käyttäjilleen mm. oikeuden käyttää äidinkieltään tuomioistuimessa ja se edistää heidän oikeuksiaan kielen käyttäjinä. Pohjoissaame on uhanalainen kieli jonka säilyttämiseksi tehdään kovasti työtä!

Pohjoissaamea sarjakuvassa. Lähde: Norden Pohjoismainen kulttuuripiste, Saamen kielet. www.kulturkontaktnord.org/motesplats...  23.1.2013

Lähteet:

Kotimaisten kielten keskus, Saamen kielet. www.kotus.fi/index.phtml?s=207 Luettu 23.1 2013
Eldia, Pohjoissaame. www.eldia.project.org/index.php?option... Luettu 23.1.2013.                
Wikipedia, Pohjoissaame. wikipedia.org/wiki/Pohjoissaame Luettu 23.1.2013              
Wikipedia, Saamelaiskielet. wikipedia.org/wiki/Saamelaiskielet Luettu 23.1.2013
Saamelaisalueen koulutuskeskus, Yleiset kielitutkinnot ja pohjoissaame. www.sogsakk.fi/index.php?option... Luettu 23.1.2013
 FINLEX, Saamen kielilaki. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003... Luettu 23.1.2013
Anne-Maria Mikkola ja Minna-Riitta Luukka, Taju Äidinkieli ja kirjallisuus 9, 2008